Varastosta

Varaston siivousta:
Tämä on ostettu varmaankin 70-luvulla, on niin sen aikaisen värinen. Pitäisi ottaa uudelleen käyttöön. Se oli vain niin umpinainen, että leivät olivat homehtua sen sisällä.

 

Anopille ostettu Arabian seinälautanen. Oli pitkään hänen seinällään, en silloin tykännyt. Nyt se näyttää ihan kivalta.

 

 

Lapsenlapsetkin ovat ehtineet leikkiä jo näillä.

 

 

Lasten "aarteistoa".

Kansallispuku

Inspiroiduin esittelemään oman kansallispukuni kun luin erään henkilön blogia. Hän aikoi tehdä kansallispuvun kokonaisuudessaan muutaman vuoden aikana.
Oma pukuni on Sulkavan puku, minulla ei ole mitään yhteyttä Sulkavaa, mutta äidilläni oli. Oli aikanaan vaikea etsiä oma suosikki, ihan lapsena minulla oli puku, jota en muista mistä se oli, vähän isompana kaunis Munsala. Olen kotoisin Kainuusta, mutta mikään kainuulainen ei minua miellyttänyt. Toiveikkaana kokeilen tätä, mutta en ole mahtunut siihen vuosiin, vuosia on muutama kymmen, kiloja noin 20.
Laitan tähän muutaman kuvan, loput sitten kun löydän puuttuvat osaset.

 

Nyöri kuuluu liiviin, huivista en tiedä kuuluuko se kokonaisuuteen vai onko se jokin muu..

 

Puuttuvia osia: esiliina, paita, päänauha, koru, kaikki nämä on tallella jossakin.

Kenkiä ja sukkia eikä päähinettä minulla ei ole koskaan ollutkaan.

 

Linkissä koko Sulkavan puku.

http://www.kansallispuvut.fi/puvut/sulkava_np.htm

Vaellus

Aamulla mietin moneen kertaan lähdenkö vaellukselle mukaan. Onneksi lähdin. Matkani alkoi Vanhankaupunginlahden tuuliselta sillalta. Aluksi oli pieni hartaushetki ja sitten matkaan. Reitti kulki pitkin  Vantaan joen rantaa, joella kulki melojia, soutelijoita ja pystymelojia. Ohjelman mukaa tutustuimme erilaisiin kasveihin mm. moneen tulokaskasviin, jotka valtaavat joutomaat. Harmio-kasvi oli minulle uusi tuttavuus, josta kuitenkaan ei ollut harmia. Sää oli mitä parhain: aurinko pienessä pilvessä, lämmintä muttei liian lämmintä. Vaellus sujui hissukseen, mihinkään ei ollut kiirettä. Koskaan aikaisemmin en ollut käynyt kirkonkylän myllyn luona olevalla koskella. Puolitoista kilometriä ennen päämäärää jaloista alkoi loppua voima, mutta perille hernekeitolle jaksoin kuitenkin.


Korson srk:n nettisivulta
Perinteinen Pyhän Laurin vaellus kuljetaan tänä vuonna Vantaalla neljännen kerran. Elokuussa kuljettavan vaelluksen teemana on ekologisuus.

Kuvia vaellukselta.

 

 

Milloin:

09.08.2014 klo 13:30 - 20:00

Vaellusta voi kulkea eri reittejä, jotka kaikki johtavat Pyhän Laurin kirkolle. Yksi reiteistä lähtee Helsingin Vanhankaupunginlahdelta, muut eri puolilta Vantaata.

– Vaelluksen ekoteemalla halutaan avata pääkaupunkiseudun ihmisten silmät lähiluonnon huomaamiseen. Vantaa ei ole vain moottorin jylinää, sementtiä ja asfalttia. Ympärillämme on upea ja monimuotoinen luonto kasveineen ja eläimineen, joiden ohi me arjessa liian usein kiirehdimme. Vaellus tarjoaa mahdollisuuden kohdata nämäkin asiat, toteaa Vantaan seurakuntien johtava kasvatustyön pastori Tarja Korpela.

– Vantaalainen luonto on löytämisen arvoinen. Luonto ja ihminen kuuluvat yhteen ja tarvitsevat toisiaan. Luonnossa moni kokee myös Luojan läsnäolon ja löytää lepoa ja tasapainoa elämäänsä.

Reiteillä on mukana luonto-oppaita kertomassa ympäröivästä kaupunkiluonnosta. Biologi Peter Joy lähtee mukaan Helsingin Vanhankaupunginlahdelta kulkevaan ryhmään, lintu-asiantuntija Jari Markkula Länsi-Vantaan reitille ja luonto-opas ja luontokuvaaja Pekka Hintikka Korsosta lähtevälle reitille.

Vaelluksen päätepisteessä Vantaan Pyhän Laurin kirkolla on vaelluspolku lapsille ja läheisellä myllyllä luonto-rasteja kaikille vaeltajille. Kirkonmäellä on tarjolla kasvishernekeittoja ja klo 18 alkava vaeltajien iltamessu, joka on suunniteltu vaelluksen ekologisuus-teeman mukaisesti.

Ekovaellukselle lähteviä pyydetään ottamaan mukaansa oman soppakipon ja juomamukin.

Silmälasit

Viime viikolla kävin silmälääkärissä Helsingissä. Edellisestä kerrasta olikin jo kulunut vuosia. Lääkäri ja optikko moittivat minua varovasti, olisi pitänyt käydä paljon aikaisemmin. Onneksi ei ollut  muuta vikaa, kaihia tai silmänpainetta, kuin huonontunut näkö. Uudet hienot lasit kävin sitten tänään hakemassa. Maailma kirkastui kummasti. Nyt minulla on kahdet lasit: aurinko- ja tavalliset lasit. Niissä pitäisi olla ja onkin monitehojutut, mutta lukea en edelleenkään näe niillä. Lasit pitää ottaa pois jotta näen lukea.

Elokuu

Lämpö jatkuu ja jatkuu, ihanaa, en valita yhtään. Hassua on, että kun kuumuutta on kestänyt pikän aikaa, olen siirtynyt sisähommiin. Olen siivonnut ja pöllyyttänyt kaappeja yms. Netistä huomasin tällaisen 'Yksi tavara pois päivässä' -jutun. Olen noudattanut sitä ja olen tällä hetkellä edellä tavaramäärän poistamisessa. Mm. kirjoja olen vienyt noin 30 kpl Kierrätyskeskukseen. Vielä poistot ei näy eikä tunnu missään.
Koneet on edelleenkin epäkunnossa. Hain pois puhelimen, siinä ei ollut mitään vikaa. Osa valokuvista meni kuitenkin sen sileän tien, ei onneksi tärkeitä.
Auringosta nauttien.