Adventti

Ollaan jo adventtisunnuntaina puolella. Minä pidän ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Siihen ei liity mitään suurempia paineita niin kuin jouluun.

1. Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa? Maahan on laskettu vaatteita, lehtiä, oksia. Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt, noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas. 2. Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa. Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa. Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie. Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.

3. Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita. Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen. 4. Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme. Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Saavu jo, kuningas, luoksemme täyttämään toivomme.

Juhani Forsberg 1967. Virsikirjaan 1986. Hyvää ensimmäistä adventtia!

Harmaa marraskuu

Tämä aamu on marraskuisen harmaa ja synkkä, vielä ei kuitenkaan sada. Pari kirkasvalolamppua yrittää valaista huushollia. Tyhjennän joulua varten pakkasta leipomalla marjapiirakoita. Mitään merkittävää ei tapahdu. Hauskaa oli kuitenkin seurata, kun kolme pihaharakkaa kiusasi rusakkoa. Ajoivat sen lopulta naapuriin. Rusakko on uskollisesti pitänyt majaa meidän pihalla, nököttelee milloin missäkin, pakenee, jos menen liian lähelle.
Suunnittelen vielä ennen joulua matkaa Nizzaan, onnistunee. Siellä saattaa paistaa aurinko useammin kuin täällä.

Kissa ja koira

Aamulla alkavassa räntäsateessa lähdin tyttären lemmikkien "lapsenvahdiksi".  Perhe on muuttanut tähän uuteen asuntoon vasta vähän aikaa sitten, en ole käynyt täällä monta kertaa. Junamatka meni asiallisesti, vaikeudet alkoivat asemalla. Lähdin kävelemään täsmälleen päinvastaiseen suuntaa kuin olisi pitänyt. Aikani ihmeteltyäni ryhdyin kyselemään neuvoa. Kukaan ei oikein tiennyt katua, jonne olin menossa. Soitin miehelleni ohjeita ja lopulta vävylleni, joka korjasi minut perille. Voi tyhmyyttäni! Täällä nyt olen. Koiran ulkoiluttaminen oli oma hommansa. Liukasta ja märkää, yhden kerran kaaduinkin keskelle katua. Koira on vuoden vanha, lumi oli sen mielestä ihmeellistä. Lunta piti haukkailla suuhun ja hyppiä ja pomppia lumisella nurmikolla. Nyt valvon ja kuuntelen eläinten hengitystä.