En ole joutanut kirjoittamaan, on ollut paljon muuta puuhaa.
Aviomies joutui kovan tulehduksen takia kymmeneksi päiväksi sairaalaan. Oli oikein huonossa kunnossa. Hoito oli hyvää, tutkimuksia tehtiin monenlaisia, syykin selvisi, mutta ei siitä sen enempää. Nyt hän on toipilaana kotona ja vahvistuu koko ajan, Luojalle kiitos siitä. Olen tottunut olemaan paljon yksin kotona, mutta tämä yksinolo tuntui erilaiselta huolen takia. Hoidin omaa kuntoani kävelemällä sairaalaan, matkaa kertyi vajaa seitsemän kilometriä edestakaisin.
